Anna Saivosalmi: Ruokanautintoja vailla paineita

Sellerimehu ja vihersmoothie. Siinä hyvinvointipainotteisten sometilien tyypillinen kuvagalleria. Liikunnanohjaaja ja opettaja Anna Saivosalmelle maistuvat myös viherpirtelöt, mutta liian askeettista elämäntapaa vastaan hän on halunnut aina taistella.  

”Viimeksi tänä aamuna aloitin päiväni lupaavasti tuoreilla vadelmilla, rahkalla ja saksanpähkinöillä. Sitten huomasin keittiön pöydälle unohtuneen sipsikulhon ja rouhaisin sieltä mielijohteesta kourallisen”, Anna tunnustaa huvittuneena. 

Kliseiden rikkominen on Annan lempipuuhaa myös lukion opettajana, sillä hän on kyllästynyt kouluruuan huonoon maineeseen. Saivosalmi on nostanut kouluruokaa esiin ravitsevana ateriana ja julkaissut suositulla Instagram-tilillään kuvia päivän lounaistaan: kalapuikoista, perunamuusista, pinaattiletuista ja levitteillä kuorrutetuista näkkileivistä. 

”Haluan näyttää nuorille, että kouluruoka on oikeasti hyvää ja monipuolista. Treenaan itse paljon, enkä mitenkään jaksaisi liikkua tällaisia määriä, ellen söisi viittä ateriaa päivässä. Kun pidän ateriavälit maltillisena ja muistan välipalat, minulle ei tule illalla himoa naposteluun”. 

Anna on saanut someseuraajiltaan ja lukijoiltaan usein kiitosta rehellisyydestään. Saivosalmen viimeisin treenikirjakin kantaa osuvasti nimeä Vartti riittää, jossa hän puhuu lyhyiden liikuntahetkien merkityksestä.  

”Some luo ihmisille turhia paineita, joita itse yritän välttää. Ajattelen, että hyvinvointi syntyy muistakin asioista kuin sellerimehusta. Terveellisistä elämäntavoista on tehty turhaan monimutkainen ja vaikeasti saavutettava juttu, vaikka kyse on lopulta aika perusasioista: ruoan, levon ja liikunnan tasapainoisesta suhteesta.” 

Mitä tänään syötäisiin, mietitään Saivosalmen perheessäkin 

Anna samaistuu perheisiin, joissa tuskaillaan arkiruokien kanssa. Saivosalmen nelihenkisessä perheessäkin ollaan kiireisinä iltoina usein tutun kysymyksen äärellä: mitä ihmettä tänään syötäisiin?  

”Ideaalitilannehan olisi se, että tilaisimme kerran viikossa nettiruokakaupasta isomman satsin ja suunnittelisimme viikon ruokalistan etukäteen, mutta se on jäänyt ajatuksen asteelle. Lasten harrastusten takia päivällinenkin saattaa venähtää meillä välillä iltayhdeksään”. 

Tavalliseen kotiruokaan Anna tottui jo 1980-luvulla lapsuudenkodissaan Turussa, jossa pöytään katettiin perunoita ja kyljyksiä, kastikkeita, pinaattikeittoa ja ryynimakkaraa. Äidin poimimia sieniä ja marjoja oli aterioilla usein. 

”Isä siivutti tomaatit ja kurkut aina valmiiksi lautasen reunalle niin, että ne oli pakko syödä”, Anna muistelee. 

Isän kurkkuviipaleista ei ole jäänyt Annalle traumoja. Kaupassa hän viihtyy yleensä pisimpään hedelmä- ja vihannesosastolla ja satsaa herkullisiin salaatteihin hyvien kastikkeiden kera. Kesällä grillissä paistuvat varhaiskaalit ja halloumit, talvella vatsaa täytetään mehevällä linssikeitolla. Mausteiset itämaiset ruuat ja kala ovat koko perheen suosikkeja. 

”Huomaan, että usein simppelit ruuat jäävät parhaiten mieleen. Hyvä ruoka ei vaadi välttämättä tuntikausien pikkutarkkaa näpertelyä”. 

Rennon ruuanlaiton merkityksen Anna oivalsi työmatkalla Veronassa, Italiassa. Kun Anna sai kutsun paikalliseen kotiin illalliselle, hän kuvitteli istuvansa kauniisti katettuun valmiiseen pöytään. 

”Saavuinkin kokkauskaaoksen keskelle, jossa kaikki oli vaiheessa. Keittiöstä puski höyry, astiat puuttuivat pöydästä ja emäntä pyöri ympäriinsä, mutta tunnelma oli mukavan kodikas. Haluaisin itsekin olla yhtä huoleton kokki. Ehkä tulisi kutsuttua kotiin useammin vieraitakin.” 

Merimiehen simpukat suosikkiruoka, yksinkertaisuudessaan juhlava annos 

Yhden unohtumattoman makuelämyksen Anna koki vuosituhannen vaihteessa Brysselissä, jossa hänen poikaystävänsä Jaakko Saivosalmi oli vaihto-opiskelijana. Nuoripari oli säästänyt rahaa kuukauden omatoimista interrailia varten ja kierteli Belgian lisäksi Ranskassa. 

Brysselissä Anna sai eteensä pannullisen sinisimpukoita ja rapeat ranskalaiset, joita dipattiin majoneesiin. 

”Annos oli yksinkertaisuudessaan niin mahtava, että siitä tuli heti suosikkini. Simpukat ovat vielä todella juhlava ja kaunis tarjottava”. 

Ensi-ihastuksen jälkeen Anna on tilannut simpukoita ja ranskalaisia muillakin matkoilla, kuten Milanossa ja Antibesissa. Yleensä hän nauttii niistä kuivan valkoviinin kera. Nykyään äyriäiset ovat myös Elsa-tyttären lempiherkku, joten Saivosalmet valmistavat simpukoita usein kotona. 

Anna myöntää olevansa etuoikeutettu, sillä hänen puolisonsa on kokeileva kokki, joka testaa uusia reseptejä viikonloppuisin ja parittaa niiden kanssa huolella valitut viinit. 

”Yritän kyllä mennä keittiöön auttamaan, mutta Jaakko hätistää minut viinilasin kanssa olohuoneen puolelle. Hän nauttii, kun saa touhuta itsekseen.” 

Kun kokeilut osuvat ja makujen sinfonia on täydellinen, Annalla ja lapsilla on tapana ehdottaa, että samaa ruokaa voisi tehdä uudelleenkin. 

”Mutta silloin Jaakolla on jo mielessä joku uusi resepti, jota hän haluaa kokeilla. Jouluruoissakin meillä tahtoo olla joka kerta eri tvisti.” 

Anna on erikoistunut yleensä jälkiruokiin, ja nauttii leipomisesta. Seuraa hän saa esikoisestaan, joka halusi jo pikkutyttönä kokeilla leivontakirjoista ja Youtubesta löytämiään reseptejä. Saivosalmen kodissakin elettiin vaihe, jolloin pöydässä odotti aina pellillinen mokkapaloja. 

”Itse teen usein Jaakon isoäidin ohjeella pannukakkua. Se tuntuu matkalta lapsuuteen, josta tulee turvallinen ja hyvä olo.” 

Teksti Sanna Wallenius, kuvat Suvi Elo