Mitä kuuluu, Heikki Koski?

Heikki Koski lukee samanaikaisesti useampaa kirjaa, jopa kolmea. Useimmiten pöydällä on käännöskirjallisuutta, viimeisimpinä Colson Whiteheadin ja Zadie Smithin uutuudet. 

”Niiden rinnalla luin Meri Valkaman teoksen ja se oli erinomainen. Yritän siis kotimaistakin lukea. Myös historia ja elämäkerrat kiinnostavat, kuten Antti Tuurin teos Paavo Talvelasta. Juuri hän loi 1930-luvun alussa Alkon apulaisjohtajana myymäläverkoston Ruotsin mallin mukaisesti”, kertoo Koski. 

Neljä vuosikymmentä myöhemmin, kun Heikki Koskesta tuli Alkon vähittäismyyntijohtaja vuonna 1975, yhtiö oli kasvanut konserniksi. Vähittäismyyntimonopolin ohella siihen kuului teollisuutta tehtaineen, maan hotelli- ja ravintolaelinkeinosta omistuksessa oli vajaat kymmenen prosenttia, oli viranomaistehtäviä ja tutkimusta. Rajamäen hiiva ja etikat edustivat biotekniikan osaamista. 

Määritelmä valtio valtiossa ei välttämättä ollut kaukaa haettu. Tai kuten Heikki Kosken ruotsalainen kollega yhtiötä nimitti: Alko Unlimited. 

”Se 1970-luvun loppu oli Alkossakin pysähtyneisyyden aikaa, ei ollut edellytyksiä uudistuksille. Suomessa oltiin keskiolutkrapulassa ja osa ihmisistä ajoi keskioluen myynnin palauttamista Alkoon. Jako linjan tiukentajien ja vapauttajien välillä oli selvä. Sanoinkin, että Alkon kannattaa pitää matalaa profiilia. Osallistuimme keskusteluun, mutta varoin provosoimasta”, Koski muistelee. 

Alkoholin maahantuontia ja valmistusta koskeva monopoli purettiin 

Pääjohtajakauden alkaessa vuonna 1982 Suomi oli muutoksessa. Vuosikymmenen puolivälissä tulivat itsepalvelumyymälät, jotka miellyttivät paitsi asiakkaita, niin myös lisäsivät henkilökunnan työn kiinnostavuutta. Myyminen muokkautui palveluksi. Kulutus miedontui ja monipuolistui. 

Mutta tulossa oli suurempikin muutos. Pääjohtajalla oli viisautta varautua ajoissa. 

”Noin 1980-luvun puolivälissä kävi selväksi, että Euroopan yhdentyminen tulee vaikuttamaan myös Alkoon. Monopolit tulisivat olemaan iso kysymys. Vuonna 1989 kutsuin pohjoismaiset kollegat Helsinkiin, päätimme yhdessä valmistautua ja kokoontua aina tarvittaessa. 1990-luvun alussa päätettiinkin, että vähittäismyyntiä lukuun ottamatta Alkon monopolit puretaan. Se prosessi kohti EU:ta onnistui, siitä voin sanoa olevani ylpeäkin”, Koski sanoo. 

Rekrytoijana itse K.A. Fagerholm 

Ura yhtiössä oli alkanut edellisellä vuosikymmenellä. Vuonna 1975 reilu kolmikymppinen, Porin kaupunginjohtajana tuolloin ollut Koski sai tarjouksen suomalaisen sosiaalipolitiikan kummisedältä Pekka Kuuselta. Kiinnostaisiko pesti Alkon palveluksessa? 

”Mietin ja ilmoitin, että en ole valmis lähtemään Porista”, muistaa Koski.  

Pian paikalle tuotiin suostuttelemaan myös entinen pääjohtaja, politiikan raskassarjalainen. Ilman tuota kohtaamista Heikki Koskesta ei ehkä olisi tullut Alkon pääjohtajaa. 

”Huoneessa oli K.-A. Fagerholm. Hän kysyi milloin olin syntynyt.  

Kun vastasin 1940, niin hän totesi pienen kirosanan saattelemana, että silloinhan hänellä oli jo vaikeuksia tämän maan hallituksessa. No, pohdimme kotona uutta tarjousta ja päätimme ottaa sen vastaan. Perhetilanne ja lasten koulu ja vaimon työmahdollisuudet painoivat paljon.” 

Yhteys Fagerholmiin säilyi läheisenä. Entisellä pääjohtajalla oli Alkossa työhuone, missä hän lueskeli päivän lehdet, kirjoitti muistelmiaan ja vietti aikaa. 

”Keskustelimme paljon. Kun ovisummerista kuului kolme terävää painallusta, tiesin Fagerholmin tulevan. Hänen jäljiltään oli myös helppoa liikkua Pohjoismaissa, hän oli kaikkialla niin tunnettu”, Koski kiittää ja esittelee kirjaansa, Vastuun vuosia – keskusteluja Fagerholmin kanssa. 

Missään muualla ei ole tällaisia valikoimia! 

Paitsi Alkon pääjohtaja, Heikki Koski on ollut kaupunginjohtaja, maaherra, ministeri ja yliopiston kansleri. Ohessa on kulkenut toiminta monissa järjestöissä. Nykyistä Alkoa hän sanoo seuraavansa aika tiiviisti. 

”En oikein osaa päästää irti vanhoista töistäni. Kun en ole lähtenyt ovet paukkuen, niin on helppoa pitää yhteyttä. Tapaan Alkon väkeä seniorien kokoontumisissa ja olen Lauttasaaren myymälän asiakas.” 

Viinien tuomisesta elintarvikeliikkeisiin hänellä on selkeä näkemys.

”Siteeraisin EU-delegaatioita, joita kierrätin myymälöissä 90-luvun alussa: missään muualla kuin Alkossa ja Systembolagetissa ei ole valikoimia, joissa esillä on koko maailman viinialueiden tuotanto. Elintarvikeliikkeissä saatettaisiin keskittyä vain suosituimpiin merkkeihin. Samalla Alkon tarjonta ja myymäläverkosto voisivat supistua. Viinien kohdalla on muistettava myös kulttuurinen ulottuvuus, ei vain niiden helppo saatavuus”, Koski muistuttaa. 

Eläkeläisenä liikunnan apostolina 

Nyt 81-vuotiaana eläkevuosia on takana jo tovi. Aktiivisuus ei ole kadonnut, vain suuntautunut muualle. Liikunta on päivittäistä, jopa niin, että hän kutsuu itseään liikunnan apostoliksi. Teattereissa ja museoissa hän on vakituinen kävijä. 

”Minnekään ei ole kiire, mutta aika kuluu kiusallisen nopeasti. Tässä se elämä sujuu, kunhan terveys pysyy.” 

Toukokuusta alkusyksyyn elämä kiertyy ikään kuin alkuun. Halikossa isoisän vanha nahkurinverstas, äidin syntypaikka, on nyt vapaa-ajan asunnoksi kunnostettuna. Niiltä seuduilta, Halikosta, maanviljelijäisän Heikki-poika suuntasi opintielle. Suvun ensimmäisenä. 

Teksti Pekka Vänttinen, Kuva Essi Lyytikäinen