Philip Teirin yksityinen hetki keittiössä

Mistä sait idean taikinanyytteihin eli dumplingeihin?

Söin niitä Lontoossa kirjamessumatkalla ja etsin samaa makumaailmaa Suomesta. Katselin YouTubesta valmistustapoja ja opettelin. Nyytit eivät ole kovin vaikeita valmistaa. Olen kiinnostunut eri maiden katuruoasta. Kiina-vaihe on kestänyt puolitoista vuotta. Tuotteissa esiintyneet vaikeat ruokien nimet alkoivat kiehtoa minua niin paljon, että aloin opiskella kiinaa.

Vietätkö paljon aikaa keittiössä?

Uusperheessämme on kaksi lasta, jotka ovat luonamme joka toinen viikko. Teen arkiruoat. Jos tulee vieraita, saan paineita, joten puolisoni Nina Karjalainen tekee juhlaruoat. Hän on parempi kokki kuin minä.

Onko sinulla lempiruokaa?

Nina teki minulle kerran voileivän ollessani ihan poikki. Todella hyvä voileipä, ”en riktigt god macka” onkin romanttisin asia, jonka voi toiselle tehdä. Parisuhteessa on monesti vaikea nähdä, mitä toinen tarvitsee. Hyvään voileipään riittää se, mitä jääkaapista löytyy. Olen myös heikkona makaronilaatikkoon. Sen avulla syön itseni takaisin lapsuuteen.

Mikä ruoassa on sinulle tärkeintä?

Kun vetäydyn keittiöön, saan kaksi tuntia omaa aikaa: kuin kävisi leffassa tai lenkillä. Toisaalta ruokailuun liittyy yhteisöllisyyttä, koska silloin on aikaa vaihtaa kuulumisia. Sitä ei tapahdu, ellei perhe istu alas saman pöydän ääreen.

Millainen rooli ruoalla on romaaneissasi?

Kuvaan porvarillista keskiluokkaa, jolle ruoka on tärkeää, siispä se on mukana aina jotenkin.

Teksti Helen Partti, Kuvat Milka Alanen