Sami Sykkö hemmottelee herkullisella brunssilla

Sami Sykön kaupunkikodin suuri ruokasali on kuin luotu illallisjuhliin. Valoisaa huonetta hallitsevat Italian Veronasta tilaustyönä hankittu marmoritasoinen pöytä ja sen yllä oleva kattokruunu. Ystäviään Sami kutsuu kuitenkin mieluiten brunssille.

”Brunssien järjestäminen on minulle vaivattomampaa, sillä en ole ruoanlaittajana kovin taitava. Stressaannun, jos minun pitää pusertaa illallinen isolle porukalle. Se vaatii tarkkaa suunnittelua ja oikeaa ajoitusta niin, että saan kaikki annokset yhtä aikaa lämpimänä pöytään”, Sykkö tietää.

Ystäväpiirin kokkaustaidot tekevät vaikutuksen

Hän tunnustaa ihailevansa kotikokkeja, jotka pystyvät seurustelemaan vieraiden kanssa luontevasti samalla, kun valmistavat monen ruokalajin päivällisiä.

”Olin hiljattain oopperalaulaja Anna Kelon luona, joka ehti jutustelumme aikana loihtia herkulliset pastat ja salaatit. Kaikki näytti niin luontevalta ja helpolta, että seurasin Annan touhua haltioituneena.”

Sami sanoo olevansa onnekas, sillä hänen ystäväpiiriinsä kuuluu paljon hyviä ruoanlaittajia. Pipsa Hurmerinnan kokkaustaidot tekivät jo parikymmentä vuotta sitten niin suuren vaikutuksen, että Sami kehotti häntä hakeutumaan mallivuosien jälkeen ravintola-alalle. Näin myös tapahtui.

”Tosin ihan minusta riippumatta”, hän toteaa nauraen.

Pipsan kautta Sami tutustui muotisuunnittelijaksi Pariisissa opiskelleeseen Sasha Abramiin, joka paljastui myös intohimoiseksi kotikokiksi. Australialaisen Sashan banaanipannukakut päätyivät lopulta Saminkin brunssipöydän vakioherkuksi, kun ystävä jakoi reseptinsä.

”Kukaan ystäväpiirissäni ei harrasta millintarkkaa pipettiruokaa, ja itsekin tykkään enemmän bistrotyylisistä annoksista. Hengästyn, jos eteeni kannetaan ravintolassa yhdeksän ruokalajia.”

Sami tutustui brunssikulttuurin jo teininä

Brunssikulttuuri yleistyi Suomessa vasta 2000-luvulla, mutta Sami sai maistiaisia tulevasta ruokailmiöstä jo teini-ikäisenä. 1980-luvun puolivälissä hän esiintyi Helsingin Kalastajatorpan muotinäytöksessä, jossa kutsuvieraille esiteltiin uusi ruokatrendi, Englannista alkunsa saanut brunch. Se tuli sanoista lunch (lounas) ja breakfast (aamiainen).

”Sitä mainostettiin ensimmäisenä Suomessa järjestettynä brunssina. Pöytä olikin täynnä uskomattomia herkkuja.”

Ruoan esillepanoon Sami satsaa mielellään itsekin. Kun ystävät saavat brunssikutsun viikonloppuaamuksi, Sami koristelee pöydän kristallilaseilla, tuoreilla kukilla sekä antiikkiastioilla, joita on tarttunut mukaan ympäri maailmaa. ”Yritän panostaa siihen, minkä hallitsen, eli kattaukseen.”

Brunssisuosikki banaanipannukakut yhdistää suolaista ja makeaa

Sykön brunssi valmistuu takuuvarmoista klassikoista, joista osan voi hankkia valmiina tai valmistella jo edellisenä päivänä.

Samettisen munakokkelin hän tarjoaa kylmäsavulohen kanssa ja saattaa tarjota kaveriksi myös kalkkunaleikettä tai italialaista prosciuttoa. Pöydässä on aina myös luonnonjogurttia, hunajaa, marjoja, hilloa, tuoretta leipää ja haudutettua teetä.

Makeiden banaanipannukakkujen pariksi Samilla on oma suosikkinsa. ”Tarjoan pannukakut mieluiten vaahterasiirapin ja rapean pekonin kanssa. Pidän suolaisen ja makean liitosta.”

”En ole ikinä juonut pisaraakaan alkoholia.”

Ruokajuomana Sami nauttii mieluiten vettä tai alkoholitonta viiniä, sillä hän on ollut absolutisti koko ikänsä. Päätös syntyi jo nuorena poikana Helsingin Kauppatorilla, jossa Sami tienasi myymällä turkishattuja ja porontaljoja.

”Tutustuin torilla viereisen kojun poikaan, joka kertoi, ettei hän käytä alkoholia ollenkaan. Ajattelin, että vau, tuollaisenkin elämäntavan voi valita. En ole ikinä juonut pisaraakaan alkoholia.”

Jos alkoholittomien juomien valikoima oli vielä 1980–90-luvulla hyvin rajallinen, nyt jokaisella ravintolalla on listalla mocktailinsa ja alkoholittomat viinipakettinsa. Ja vaikka raitis elämäntapa ei vielä aivan valtavirtaa olekaan, se on selvästi yleistymässä.

Sami on huomannut, että useimmista klassikkodrinkeistä löytyy nykyään alkoholiton versionsa. ”Minulla on tapana tilata aperitiiviksi alkoholiton bloody mary.”

Teetuliaisia Ranskasta

Sama ilmiö on tapahtunut Sami Sykön lempijuomalle, teelle. Suomessa on kuljettu pitkään vain kahvinjuojien ehdoilla, mutta nykyään tarjolla on satoja teelajikkeita, erilaisia haudutustekniikoita ja jopa teehuoneita.

Sami suuntaa Pariisissa käydessään aina legendaariseen Mariage Frères -teekauppaan. ”Ostan sieltä aina Rouge sahara -nimistä teetä, jossa on minttua ja rooibosta.”

Sami tunnustaa olevansa perso makealle. Kotoa löytyy aina karkkeja, ja matkoilla jäätelöt ja leivonnaiset voivat yltyä sokerihumalaksi asti.

”Taannoisella Nizzan-matkalla söin taivaallisen annoksen, jossa oli tuorejäätelöä, popcornia, kinuskikastiketta ja vielä kultahippunen koko komeuden päällä.”

Työkokemusta luksusristeilijältä ja miinalaivalta

Ennakkoluuloton elämänasenne on kuljettanut Samin usein illallisille, joista on jäänyt mieleen muutakin kuin ruoka. Parikymppisenä hän päätyi tarjoilijaksi luksusristeilijälle, joka lipui Karibian saarten, Havaijin ja Tahitin kautta Australiaan. Armeijavuotenaan laivastossa Sykkö tarjoili arvovieraille miinalaiva Pohjanmaalla.

”Ne olivat opettavaisia kokemuksia. Aloin ymmärtää tunnelman luomisesta ja erikokoisten tilaisuuksien järjestämisestä.”

Työ muodin parissa on kuljettanut Samin muun muassa Chanelin juhliin Pariisiin sekä Ruotsin kuningatar Silvian ja kruununprinsessa Victorian emännöimälle hyväntekeväisyysillalliselle New Yorkiin.

Kun Sami täytti viisikymmentä ja Pipsa Hurmerinta neljäkymmentä vuotta, ystävykset juhlistivat tasavuosia Pariisin Ritz-hotellin iltapäiväteellä. ”Siellä oli niin hyvää suklaakastiketta, että kun tarjoilijan silmä vältti, join sen lautaselta.”

Teksti Sanna Wallenius, kuvat Sabrina Bquain