Sari ja seitsemän kuivuria

Varo valkoista. Näin kuuluu sienestäjä Sari Lönnin tärkeä ohje.

”Usein luonnossa vaaran väri on punainen, ja kaikkihan tuntevat punaisen kärpässienen. Useat myrkylliset sienet ovat valkoisia, joten herkkusienet onkin parasta ostaa kaupasta”, Sari Lönn sanoo.

Myrkkysieniä on varottava. Muuten sienestys on pelkkää ihanuutta alusta loppuun, nauttimista ikiaikaisen luonnon kierrosta, ravinnosta ja mauista. Ne saavat tolkun ihmisenkin hurahtamaan. Lönnille näin kävi kymmenisen vuotta sitten.

”Kyllä sen kai huomasi siitä, kun kotona oli seitsemän sienikuivuria ja koko keittiön lattia täynnä säilöntään tarvittavia lasipurkkeja”, Lönn nauraa.

Sateen ropistessa keskivertoihminen vilkuilee taivaalle apaattisin ajatuksin. Sari Lönnin silmissä sen sijaan syttyy silloin suuri ilo. Napatapa nyt kori käteen, pakata sieniveitsi ja eväät!

”Sade on sienille sielun vettä”, hän sanoo.

Sienestys on osa jotakin suurempaa

Sienet tarvitsevat sopivassa suhteessa vettä, aurinkoa ja lämpöä. Lönnille sienestys on osa jotakin suurempaa. Se näyttää ihmiselle tämän oman paikan.

”Metsä antaa, minkä antaa ja sieltä otetaan vain sen verran kuin tarvitaan.”

Sari Lönnin rakastuminen suomalaiseen metsään alkoi jo lapsena. Hän samosi vanhempiensa kanssa luonnossa ja oppi sienet, kasvit, linnut ja muut. Metsästä tuli taianomainen paikka, ja sellaiselta se tuntuu edelleen. Tuli sieniä tai ei, ulkoilu metsässä tuo hyvää oloa. 

Useimmiten sieniä kuitenkin tulee. Lönn näet tuntee purot, naavat ja näreet.

”Sienestäjä ei etsi sientä, vaan maastoa missä sieni voi kasvaa. Etsin maaston muotoja, puita ja sulkasammalta. Sienet kasvavat symbioosissa muun luonnon kanssa, ja kun oppii lukemaan luontoa, alkaa löytää myös sieniä.”

Etelä-Suomessa voi sienestää lähes ympäri vuoden

Aamulla Lönn on lähettänyt kuvaviestin, jossa komeilee puolisen ämpärillistä korvasieniä. Tapaamisemme aikaan toukokuun puolivälissä korvasienet ovat alkaneet ilmaantua samoille paikoille Siuntion lähimetsiin kuin ennenkin.

”Etelä-Suomessa sienessä voi käydä maaliskuusta jopa joulukuuhun. Keväällä ensimmäisenä tulevat korvasienet, heinä-elokuussa kantarellit ja sateiden jälkeen jopa päivässä kasvavat tatit. Syyskuussa nousevat suppilovahverot.”

Sieniharrastuksessa pääsee pitkälle jo muutamalla yleisellä, herkullisella ja turvallisella ruokasienellä, kuten kantarellilla, suppilovahverolla, tateilla, torvisienellä ja orakkailla, Lönn listaa.  Tosin monen muun lajin tavoin sieniharrastuskin saa hurahtaneen tavoittelemaan aina myös uusia lajeja. Pitemmällä sieniretkellä Lönn koluaa ensin tutun alueen läpi, jonka jälkeen hän lähtee laajentamaan reviiriä alue kerrallaan.

”En poimi, jos olen epävarma. Esimerkiksi koivunkantosieni on todella herkullinen, mutta moni myrkyllinen sieni muistuttaa sitä. Suomalainen metsä antaa niin paljon turvallisia ja herkullisia ruokasieniä, ettei epävarmoja pidä kokeilla.”

Sieniharrastus jatkuu keittiössä

Toinen puoli sieniharrastuksesta tapahtuu keittiössä. Ystäväpiirissä Lönn tunnetaan herkullisia makuja henkivistä padoista ja pannuista, jotka tarjotaan suurelle joukolle. Usein aterian kruununa toimii itse pyydetty riista, kruunun jalokivinä sienistä tehty kastike tai höystö.

”Sipulia, kermaa ja voita. Sitä rakastaa jokainen ruoka, ja se pätee ennen kaikkea sieniin.”

Pariskunnan keittiössä sienet ovat läsnä lähes aina. Pikantin vireen riistaryypylle antaa snapsin maustaminen säilötyllä sienellä. Kekseliäisiin käyttötapoihin kuuluu myös kuivatun mustan torvisienen murentaminen leipätaikinan sekaan, jolloin vahva umami korostaa leivän makua.

”Sientä voi käyttää läpi aterian. Esimerkiksi kehnäsieni muistuttaa nuorena vaarallista valkoista kärpässientä, mutta kun sen oppii erottamaan, kehnäsienen mantelinen maku sopii jäätelöön aivan loistavasti.

Sienestäjän hätävara: herkullinen risotto

Jokaisella kotikokilla on oma hätävaransa, jonka avulla ateria syntyy muuten lähes olemattomista aineksista. Näin toimivat myös sienet. Kun Lönnillä on tilkka tähteeksi jäänyttä valkoviiniä, riisiä ja lähes tulkoon mitä tahansa sientä säilöttynä, syntyy käden käänteessä maukas risotto. Rikkaiden makujen ohessa sienet toimivat myös rikkaina proteiinin sekä B-, C- ja D-vitamiinin lähteinä.

”Nykyisin moni suosii kasvisruokavaliota, johon sienet sopivat hyvin. Itse asiassa esimerkiksi herkkutatista tai orakkaasta saa grillattua mehevän pihvin, joka on todellista lähiruokaa.” 

Kuivureilla kuivataan myös yrtit ja marjat

Yhtä vähempää ei kannata pitää, mutta kahdeksan olisi jo liioittelua. Siksi Lönnin kuistilla hurisee seitsemän sienikuivuria.

”Onhan seitsemän kieltämättä aika paljon”, Lönn nauraa.

”Mutta lainaan niitä välillä ystäville ja kuivaan niillä myös luonnonyrttejä, kuten koivunlehteä ja nokkosta, sekä marjoja ja omenia.”

Kuivatut sienet kulkevat helposti mukana retkieväänä

Sientä myös tulee sen verran paljon, että muuten Lönn ei ehtisi kuivata niitä. Kuivattuna sienet kestävät jopa kolme vuotta, kun pakasteesta ne on käytettävä vuodessa. Kuivien sienten etuna on myös niiden helppokäyttöisyys. Aikaisemmin poimituilla sienillä syksyn metsästysretkellä syntyy maukas retkieväs isollekin porukalle.

”Kuivattu sieni kulkee kevyesti mukana, mutta kun se näkee nuotion, hieman vettä ja riisiä, se onkin yhtäkkiä muuttunut herkulliseksi ateriaksi.”

Niin metsä toimii, kun sen vain tuntee.

Teksti Juho Paavola, kuvat Pia Inberg