Sinikka Sokalle jää hyvästä ruoasta vahva makumuisto

Keittiön pöydällä on kulhollinen sitruunoita, muhkea valkosipuliterttu ja luomuoliiviöljyä, jota näyttelijä Sinikka Sokka on tilannut luottotilalta Italiasta. Jos tänään olisi tulossa päivällisvieraita, Sinikka kattaisi pöytään Arabian vanhat lautaset ja kristallilasit. Maljakossa on aina tuoreita kukkia.

”Kaunis kattaus on osa elämystä, aistillista ja palkitsevaa. Minulle se antaa  nautintoa samalla tavalla kuin ruokalistan suunnittelu. Hyvästä ruoasta jää vahva makumuisto”, Sinikka tietää.

Muistoista vanhimmat vievät hetkessä lapsuuteen. 1950-luvun Helsinkiin ja Hakaniemen kauppahalliin, jossa Sinikka tottui käymään äidin ja nuorempien sisarustensa kanssa. Kauppareissun varrella tervehdittiin tutut kalakauppiaat ja leikkelekojujen myyjät.

Kotona pannulla tirisivät ruisjauhossa pyöräytetyt silakat, jotka äiti paistoi runsaassa voissa ja tarjoili perunamuhennoksen kera. Hernekeiton äiti teki alusta saakka itse liottamalla ensin herneet ja hauduttamalla sitten soppaa pitkään potkan kera. Sunnuntaisin perhe söi usein haukea munakastikkeessa.

”Äiti oli Karjalan evakkona kekseliäs ja taitava kokki, mutta oikeasti hän inhosi ruoanlaittoa. Kolmen lapsen ruokkiminen oli yksinhuoltajalle jatkuva urakka.”

Kipinä ruoanlaittoon syttyi jo opiskelijana

Sinikan kipinä ruoanlaittoon roihahti kaksikymppisenä opiskelijakommuunissa, jonka hän jakoi taiteilijaystäviensä Matti Rossin, Kai Hyttisen ja Kari Franckin kanssa. Sinikka muistaa ihailleensa varsinkin Matin kokkaustaitoja: runoilija oli ehtinyt matkustella Etelä-Amerikassa ja tutustua siellä eri makumaailmoihin.

”Katselin vierestä, kuinka Matti hieroi lampaan pintaan mausteita, upotti sinne valkosipulinkynsiä ja riiputti lihaa ikkunan välissä. Silloin oivalsin, että jo ruoan valmistaminen voi olla omanlaisensa matka ja nautinto.”

Sinikalla on herkkä hajuaisti, josta on ollut hyötyä sekä ruoanlaitossa että viinien opiskelussa. Hän muistaa jo nuorena tunnistaneensa korkkivikaiset viinit kunnollisten yksilöiden joukosta.

”Kaverit eivät tosin aina ymmärtäneet, jos lähetin ravintolassa viinin takaisin ja vaadin uuden tilalle”, hän muistelee huvittuneena.

Viinimaku on muuttunut iän myötä

Iän myötä Sinikka sanoo kallistuneensa yhä enemmän ranskalaisten viinien puoleen. Burgundissa viljelty kirpeä ja hapokas chablis tai Loiren alueen mineraaliset sauvignon blancit sopivat monen ruoan pariksi tai seurustelujuomiksi.

”Tiedän viineistä paljon, mutta koen olevani yhä harrastaja. Janoan oppia lisää: siksi liityin taannoin Ateljé Finnessä kokoontuvaan viinikerhoon.”

Kotikeittiössä yksinkertaisesti laadukasta

Kotikeittiössään Sinikka satsaa laadukkaisiin raaka-aineisiin. Tomaatit hän käy ostamassa aina tutusta puodista Hakaniemen hallista ja valkosipuleja kesäisin suoraan viljelijöiltä torilta.

”Vaikka saan suunnattomasti iloa ravintoloiden fine dine -elämyksistä, kotona laitan aika yksinkertaista ruokaa. Hyödynnän reseptejä, mutta muokkaan ja improvisoin niitä omanlaisiksi.”

Laadukas burrata-juusto pinjansiemenillä ja mehevillä tomaateilla höystettynä on takuuvarma alkuruoka. Järvikuha tai meriahven saa seurakseen uunissa haudutettuja kasviksia tai öljyssä paistettua kesäkurpitsaa, jonka Sinikka maustaa parmesanjuustolla ja suolalla.

”Iän myötä suhtautuminen ruokaankin on muuttunut rennommaksi. Voin aivan hyvin tilata ravintolassa samppanjan kaveriksi ranskanperunoita ilman tunnontuskia”, hän sanoo.

Pitkät päivälliset rakennetaan ystävien kanssa yhdessä

Nautinnollisimpia ovat pitkät päivälliset­ hyvässä seurassa. Sinikalla on tapana järjestää ystäviensä kanssa vuorotellen illallisia, jolloin keittiössä on useampi kokki.

”Se on kiireetöntä ja mukavaa yhdessäoloa, josta ei tule kutsujallekaan paineita, kun ruokaa tehdään yhdessä. Eikä se ole muutenkaan niin vakavaa, vaikka välillä jokin ruoka menisi pieleen.”

Ajoitus on ruoanlaitossa usein vaikein: kuinka saada kaikki kypsäksi yhtä aikaa ja lämpimänä lautaselle?

Sinikka on huomannut, että raaka-aineiden esivalmistaminen helpottaa kellopeliä. Vieraille tarjoiltavan kylmän kasvissosekeiton, gazpachon, hän tekee usein jo edellisenä päivänä.

Huikeita makumuistoja ulkomaisista ravintoloista

Edellisen puolisonsa, jääkiekkovalmentaja Alpo Suhosen kanssa Sinikka ehti asua vuosia ulkomailla. Tutuiksi tulivat Toronton, Zürichin ja Wienin ravintolat.

”Jälkikäteen on harmittanut, etten pitänyt kokemistani ruokahetkistä päiväkirjaa. Monet keskieurooppalaiset ravintolat ovat jo sisustukseltaan huikeita, seinillä voi olla vaikka Marc Chagallin arvotaidetta, kuten Kronenhallessa Zürichissa.”

Rakkaimmaksi tukikohdaksi Sinikalle on vuosien varrella muodostunut Madeira, jonne paluuta hän odottaa kiihkeästi. Tiiviiden työputkien jälkeen Sinikka hemmottelee itseään tutussa viiden tähden hotellissa Funchalissa Madeiralla.

”Päämääräni on aina sama: haluan syödä hyvin ja nauttia kauniista luonnosta.”

Madeiralainen keittiö on Sinikan mielestä parhaimmillaan meren antimissa.

”Suosikkejani ovat pienet simpukat, las lapakset, joita kutsumme kavereiden kanssa lapasiksi.
Kun niitä nauttii kylmän valkoviinin kera ja aurinko paistaa, elämä on aika täydellistä.”

Teksti Sanna Wallenius  Kuvat Vuokko Salo