Kiire ja ruoka sopivat huonosti yhteen. Juuri siksi Tero Troberg rakastaa grillejä.

”Grillaamisessa on paljon samaa kuin puulämmitteisen saunan lämmittämisessä. Putsaillaan grilli, sytytellään hiilet, annetaan sen rauhassa hiillostua ja katsellaan vain”, Troberg juttelee.

Trobergin suosikki on hiilillä toimiva pallogrilli. Hiillos antaa ruoalle aromia, mutta samalla se luo tärkeää ajattomuuden tunnetta, joka on ruoanlaitossa oleellista. Pöydässä maistaa, jos kokilla on ollut hoppu.

”Ylipäätään ihmisillä on nykyisin kamala kiire, ja usein aivan turhaan. Grillaamiseen se ei sovi.”

 Troberg työskentelee Raisiossa rautakaupan myyjänä. Kun keskustelu kääntyy grillaukseen, muuttuu puheenparsi lähes filosofiseksi. Trobergille grillaus on enemmän kuin tapa valmistaa ruokaa. Se on allegoria, tapa katsoa elämää.

”Ja kyllähän siinä grilliä lämmitellessä on mukava hyvää juomaakin maistella. Olen tykästynyt punaviineihin, kuten amerikkalaiseen shiraz-cabernet’hen. Se on yksioikoinen viini, joka sopii yksioikoiselle kaverille.”

Grillauskipinä sai alkunsa töistä

Trobergillä on tavallista enemmän kompetenssia arvioida aihetta. Hänen Tarvasjoella sijaitsevan omakotitalonsa katetulla kuistilla on kaksi kaasu­grilliä ja ulkopuolella hiiligrilli. Yhteensä kokoelmiin on 15 viime vuoden aikana kertynyt 14 erilaista grilliä.

”Eli aika lailla vuosi ja grilli. Varmaan siinä neljännen kohdalla huomasin, ettei homma enää pysy ihan hanskassa”, Troberg nauraa.

Joukkoon kuuluu helmenä muun muassa punainen keräilykappale, jota Troberg ei ole edes raskinut käyttää. Käyttögrillit sijaitsevat terasseilla, loput odottavat varastossa.

Grillaaminen sai alkunsa työn sivutuotteena. Kun Troberg työskenteli edellisessä työpaikassaan rautakaupassa, hän tapasi messuilla myyntiedustajan klassikko­grilli Weberiltä. Myyntiedustaja lupasi rautakauppaan niin hyvän myyntikonseptin, että grillit menisivät kaupaksi.

”Niitä sitten myin kuin helppoheikki rukkasia torilla.”

Troberg ei voinut vastustaa kiusausta syödä itsekin hieman kuormasta. Hän päätyi ostamaan itselleen 47-senttisen pallogrillin. Tuo ensigrilli on hänellä käytössä edelleen.

”Hyvissä grilleissä minua miellyttää se, että ne kestävät. Varaosia voi tilata, ja niillä grillistä tulee kuin uusi.”

Perheen yhteinen harrastus

Intohimoinen harrastus on perheessä aina riski. Se vie ajan ja rahat. Troberg on kuitenkin onnekas, sillä myös hänen vaimonsa Agneta nauttii grillaamisesta. Useimmiten grilliherkut syntyvätkin pariskunnan yhteistyönä.

”Vaimollani on ravintola-alan koulutus. Tavallisesti itse virittelen grilliä ja hän valmistelee ruokia, mutta vaihdamme myös rooleja sujuvasti. Tämä on yhteispeliä.”

On ajankohdasta kiinni, mitä Trobergit grilliin iskevät. Toistaiseksi juuri mikään ei ole ollut vierasta. Grillissä paistuvat erilaiset lihat ja kalat, jotka suorastaan vaativat seurakseen sesongissa olevia kasviksia.

”Hyvä arkinen ruoka on esimerkiksi lohi, kun se saa hieman savulastua seurakseen. Lihoista mielestäni herkullinen on karitsan sisäfilee. Grillaan sitä hetken ja laitan sen grillipannussa kermaiseen kastikkeeseen muhimaan.”

Grillaaja ei olisi grillaaja isolla G:llä, ellei hän käyttäisi grilliään myös hieman eri tavoin kuin muut. Juuri aamulla grillissä ovat paistuneet kananmunat.

”Illanistujaisissa on kiva ohjelmanumero valmistaa vaikkapa jälkiruokakakku.”

Yksi Trobergin bravuureista on kokonaisena grillattu ananas. Kun ananaksen kuori on leikattu pois, ananas asetetaan pyörimään moottoroituun grillivartaaseen epäsuoralle lämmölle kolmeksi vartiksi. Ananasta valellaan kauttaaltaan chilillä ja kanelilla maustetulla hunajalla noin viiden minuutin välein.

”Sitten grillataan vielä vartti ja tarjotaan vaniljajäätelön kera.”

Parasta hyvässä seurassa

Troberg laskee grillaavansa kolmisen kertaa viikossa, myös talvella. Parhaimmillaan grillaus on hyvässä seurassa. Trobergin ystäväpiiriin kuuluu monia huippukokkeja, joilta hän on saanut hyviä vinkkejä.

Fine dining -tyyppinen ajattelu kannattaa kuitenkin grillatessa unohtaa. Paras grillielämys syntyy laadukkaista raaka-aineista ja konstailemattomasta, joskin tyylikkäästä esillepanosta.

”Ruokailun sosiaalinen puoli korostuu grillatessa. On kiva rytmittää illallista: tehdä joku pieni alkupala, sen jälkeen lihaa tai kalaa, sitten pitää tauko, antaa ihmisten ihmetellä, että tässäkö tämä oli, ja sen jälkeen yllättää heidät jollakin grillissä loihditulla jälkiruoalla.”

Grillaus yhdistää ihmisiä, mutta kiveen hakatut tekniset totuudet myös jakavat ihmisiä. Troberg tuntee väittelyn kaasu- ja hiiligrillin etevyydestä. Ajatus kiireettömyydestä sekä hiilien viipyilevästä aromista puhuu hiiligrillien puolesta. Troberg suhtautuu asiaan kuitenkin käytännöllisesti.

”Suosin kahden grillin taktiikkaa. Hiiligrilli on hyvä, kun on aikaa, mutta joskus ruoka on saatava tulille nopeasti. Kaasugrilli lämpenee sillä välin, kun tekee muut valmistelut.” 

Teksti Juho Paavola, kuvat Veera Korhonen