Waltteri Torikka yhdistelee makuja lapsuudesta ja maailmalta

Toukokuussa vuonna 2015 Waltteri Torikka istui Kroatiassa Rijekan satamaravintolassa, jossa pöytään kannettiin tryffeleitä, pinaattihöystöä ja päivän saaliista valmistettua miekkakalaa. Illallisen kruunasi paikallinen grasevina-valkoviini.

Syytä juhlaan olikin. Suomalaisbaritoni oli juuri saanut ylistävät arviot Rijekan oopperassa pääroolistaan Mozartin oopperan Don Giovannina. Hurmuri­kreivin kuuluisimpia numeroita on samppanja-aaria, Fin ch’han dal vino – vapaasti suomennettuna Viineistä parhaat vieraille tuhlaa.

”Muistan tuon illan aina, tunnelma oli kohdallaan ja ruoka taivaallista. Istrian alue Italian kyljessä on hyvin varjeltu salaisuus, makujen ja hyvien raaka-aineiden paratiisi”, hän kertoo.

Työ- ja lomamatkat ovat kuljettaneet Waltteri Torikan usein erikoisiin illallispöytiin. Pekingissä paikallisten suosimassa ravintolassa keiton joukosta löytyi lopuksi kokonainen kanan jalka. Lomalla Thaimaassa Torikka puolestaan tapasi sattumalta entisen armeijakaverinsa, tangokuningas Teemu Roivaisen, ja ystävykset osallistuivat hetken mielijohteesta aasialaisen ruoanlaiton kurssille.

”Thaimaalaisessa keittiössä yhdistellään taidokkaasti tuoreita yrttejä, chiliä ja varsinkin kalakastiketta, jota lorautetaan joka ruokaan.”

Edullista kotiruokaa

Jos Torikka satsaa matkoilla mielellään kulinaristisiin elämyksiin, kotiarjessa hän elää säästeliäämmin. Lähikaupassa ostoskoriin päätyy usein oransseilla hintalapuilla varustettuja tuotteita, joiden viimeinen käyttöpäivä lähestyy.

”Kaverit naureskelevat säästövimmalleni, mutta minä nautin tehdessäni edullisia löytöjä ja vähentäessäni samalla hävikkiruokaa. Olen tällainen moderni metsästäjä-keräilijä.”

Järkevää rahankäyttöä Torikka oppi jo lapsuudenkodissaan Tampereella, sillä 1990-luvun lamavuodet heijastuivat perheen arkeen. Ruokakaupassa kalliit eineshyllyt kierrettiin kaukaa: äiti teki keitot, laatikot ja muhennokset mieluummin itse. Tavallinen kotiruoka oli maittavaa, eikä jättänyt nälkäiseksi. Koskenlaskija-juustolla maustettu jauhelihakastike oli Torikan suosikki.

”Ei siihen aikaan ollut samanlaista kahvila- tai ravintolakulttuuria kuin nykyään. Pizzalla saatoimme joskus käydä, muuten söimme kotona.” Vanhemmat erosivat Torikan ollessa seitsemänvuotias. Tuolloin poika asui vuorotellen äidin ja isän luona. ”Äiti teki perinteisiä kotiruokia. Isän bravuuri oli bolognesekastike, jonka hän opetti minullekin.”

Kun Torikka sai opiskelupaikan Sibelius-Akatemiasta ja muutti Helsinkiin, matalan budjetin vinkeistä oli hyötyä. Parikymppisen nuorenmiehen keittiössä valmistui usein kattilallinen edullista spagettia, jonka joukkoon päätyi vuoroin tonnikalaa, pestoa ja tomaattikastiketta.

”Paras ruoka syntyy simppeleistä aineksista. Tärkeintä on, että raaka-aineet ovat laadukkaita.”

Sama sääntö pätee Waltteri Torikan nykyisessä Helsingin-kodissa, jonka keittiössä tuoksuu usein tuore, juureen leivottu leipä ja mutteripannulla keitetyt kahvit. Jos edessä on tiivistahtinen työpäivä tai illalla näytös oopperassa, päivän ruokailut on rytmitettävä tarkoin.

Helppoa ja herkullista improvisoimalla

Parhaillaan Torikka harjoittelee Iloinen leski -operettia varten. Se saa ensi-iltansa Kansallisteatterissa tulevana syksynä.

”Ennen esiintymistä ei kannata syödä, vaan ruoan pitäisi ehtiä sulaa kolme, neljä tuntia. Ruoan pitää olla myös tarpeeksi ravinteikasta, jotta energiaa riittää fyysisempäänkin puristukseen. Näytösten ja keikkojen jälkeen adrenaliini jyllää niin, ettei tee mieli syödä hetkeen mitään.”

Vaikka Torikka on sekasyöjä, hän myöntää viime vuosina siirtyneensä yhä kasvisvoittoisempaan ruokavalioon. Kodin keittiössä valmistuvat sosekeitot, kasvislaatikot ja salaatit.

”Olen huomannut, että kun lihaa ja kalaa syö harvemmin, ne maistuvat entistä paremmalta.”

Reseptejä Torikka saattaa vilkaista, mutta lopputulos syntyy aina improvisoimalla.

Kiireisinä päivinä helppous on avainsana. Eri höystein tuunattu omeletti on nopea ja täyttävä iltapala. Toisinaan lämpimän iltaruuan korvaavat jugurtti, pähkinät ja marjat.

Ruoan ja juoman tärkeä yhdistelmä

Nautinnollisinta on ystäville kokkaaminen.

Torikka kertoo suunnittelevansa mielellään monen ruokalajin illallisia, joissa yhdistyvät laadukkaat raaka-aineet, hyvä maku ja kauniit annokset. Jos ruokien makupariksi sopii kupliva, Waltteri saattaa tarjota samppanjaa läpi aterian.

Usein hän kysyy suosituksia myös Alkosta.

”Minulle on tärkeää, että juomat nostavat esiin ruoan parhaat puolet, ja myös toisinpäin. Siksi otan ravintolaillallisillakin usein menulle suunnitellun viinipaketin.”

Mieleen on jäänyt myös tasting-tilaisuus, jossa Torikalla oli mahdollisuus päästä maistamaan vuosikertaviinejä 1980-luvulta.

”Se oli sellainen kerran elämässä -juttu. Pääsin nauttimaan todella ainutlaatuisista makuyhdistelmistä, jollaisia en ole aiemmin kokenut.”

Jälkiruoissa Torikka suosii helppoja klassikkoja. Pöytään voi päätyä lajitelma juustoja hilloineen tai paistetut banaanit vaniljajäätelön kera.

”Taidan olla lopulta kuitenkin aika rento kokki. Yhdistelen makuja lapsuudesta ja maailmalta, mutta teen kaiken omalla tvistillä.”

Kuka: Waltteri Torikka

• 36-vuotias maalla viihtyvä kaupunkilainen, jonka arkeen järjestää vauhtia parivuotias toyvillakoira Caruso.
• Motto: Oscar Wildea lainaten: “Be yourself, everyone else is already taken.”
• Julkisuudessa: Oopperalaulaja, baritoni. Julkaissut neljä sooloalbumia, joista viimeisin kantaa nimeä Toivo. Kesällä luvassa laulukeikkoja ja roolityö Savonlinnan oopperajuhlilla.

• Waltteri Torikka järjestää äitienpäiväkonsertin, joka on katsottavissa striimattuna netissä 8.5. alkaen.

  https://warnermusiclive.fi/2021/04/23/waltteri-torikalta-virtuaalinen-aitienpaivakonsertti/