Häpeä ajaa kätkeytymään tai naamioitumaan – kuinka murtaa yksinäisyyden stigmaa?

Yksinäisyyteen liittyy leimaantumisen eli stigman pelkoa. Stigmaan vaikuttavat jaetut käsitykset siitä, mikä on arvokasta ihmiselämää, mikä ei. Se voi kuitenkin mennä paljon pidemmälle: ihminen saattaa sisäistää stigman itseensä. Silloin häpeä herää.

Häpeä sulkee ihmisen sisäänsä ja eristää – saa ajattelemaan, että muut eivät arvosta eivätkä varmasti kaipaa. Se estää näkemästä itsessä olevaa hyvää, kykyjä ja vahvuuksia. Se voi saada ihmisen jopa kokemaan, ettei hänellä ihmisenä ei olisi lainkaan arvoa tai merkitystä.

Itselle vieraat roolit rakentuvat naamioksi

Häpeän tunteeseen liittyy tarve kätkeytyä tai naamioitua. Se voi saada ihmisen vähentämään entisestään kontakteja. Joku taas voi olla paljon esillä ja sosiaalinen, mutta kätkeytyy itselleen vieraiden roolien taakse tai muokkaa itseään, koska haluaa kätkeä todellisen itsensä.

Kun seuralliselta vaikuttava ihminen kokee emotionaalista yksinäisyyttä, hän ei koe tulevansa nähdyksi ja kuulluksi itsenään, ja hän voi kokea ihmissuhteensa etäisiksi tai epäaidoiksi. Kiintymys, luottamus sekä kyky näyttää haavoittuvuutta toteutuvat vaillinaisesti.

Usein häpeän taustalta löytyy ihmissuhteita, joissa ihminen ei ole saanut olla oma itsensä. Häpeää voi herättää myös ulos suljetuksi, vähätellyksi tai kaltoinkohdelluksi tuleminen, vaikkei se olekaan omaa syytä tai merkki omasta arvosta, vaan jonkun toisen repivää käytöstä.

Turvallisuuden kokemus auttaa purkamaan yksinäisyyden häpeää

Miten yksinäisyyttä, häpeää ja stigmaa voi murtaa? Syyttäminen, arvostelu tai vastuuttaminen ei auta. Ihmisen on koettava riittävää turvallisuutta, jotta hän uskaltaa paljastaa todellisen itsensä. Yksin tätä on vaikea purkaa. Psykologisen turvallisuuden kokemukseen tarvitaan luotettavia, lämpimiä ihmissuhteita. Joskus tarvitaan psykoterapiaa.

Kun ihminen kokee olonsa turvalliseksi ja luottaa toisiin, hän kykenee avautumaan myös häpeän tunteestaan. Kun koemme hyväksyntää, häpeä voi lievittyä, eikä enää määritä omaa itseä ja arvoa.

Jokainen haluaa tulla nähdyksi hyvänä ja arvokkaana. Kun ihmiselle kehittyy myönteisempi minäkuva, hän alkaa nähdä itsessään hyvää ja ajatella, että muutkin saattavat suhtautua häneen myönteisesti ja vastaanottavasti. Hän uskaltaa ottaa riskejä, lähestyä toisia, mennä rohkeammin mukaan.

Suositut ja näkyvätkin voivat kokea yksinäisyyttä

Miksi yksinäisyys on niin hävettävää? Ehkä kyse on halusta ylläpitää itsestä kuvaa, että on suosittu ja haluttu. Yksinäisyyteen voi liittyä ajatus siitä, että kukaan ei kelpuuta, halua tai suostu olemaan tuon ihmisen kanssa. Ihmisen sosiaalinen markkina-arvo ikään kuin asettuu alemmas. Tästä sitten versoo stigma, että yksin olisi jotenkin huonompi.

Yksinäisyys ei kuitenkaan katso asemaa ja paikkaa yhteiskunnassa. Hyvin suositut ja näkyvätkin ihmiset voivat kokea sisäistä yksinäisyyttä. Voisiko tämä näkökulma murtaa osaltaan yksinäisyyden stigmaa?

Samuel Salovuori

Artikkelin pääkuva: Kev Costell / Unsplash