Joel Harkimo valmistaa ruokaa rakkaille

Kaikkea pitää ainakin maistaa. Isoäidin kehotus tuli tutuksi Joel ”Jolle” Harkimolle jo pikkupoikana, kun perhe kokoontui syömään isänäidin, Doris Harkimon luokse Helsingissä. Viipurista kotoisin oleva Doris oli kekseliäs ruoanlaittaja ja saattoi loihtia päivällisiä vaikka naudan munuaisista, maksasta tai kielestä.

”On fammon ansiota, että minusta on kasvanut niin ennakkoluuloton syöjä. Ei ole sellaista ruokaa, joka ei maistuisi. Kokeilen mielelläni uusia reseptejä ja raaka-aineita myös kotona”, Joel sanoo.

Isoäiti menehtyi viime vuonna, mutta yhdessä syömisen perinne jatkuu Harkimojen perheessä yhä. Ruokapöydän ääressä tunnelma on otollinen hyville keskusteluille, kun kännykän korvaavat aterimet. Sama menetelmä toimi Jollen mukaan hänen lapsuudenkodissaan jo silloin, kun työt pitivät hänen vanhempiaan, Leena ja Hjallis Harkimoa kiireisinä. Yhteisillä aterioilla muut kiireet unohtuivat.

Äidin kanssa Joel innostui nuorena myös ruoanlaitosta.

”Teimme sushia ja leivoimme usein sokerikakkuja tai paistoimme lohimedaljonkeja. Jossain vaiheessa olin niin innostunut leipomisesta, että äidin piti toppuutella, sillä muuten en olisi ehtinyt ikinä lätkätreeneihin.”

Kun minä laitan ruokaa, niin yleensä sattuu ja tapahtuu

Nykyään puoliso Janni Hussi pääsee testaamaan ensimmäisten joukossa Joelin ruokia. Inspiraatiota Jolle kertoo hakevansa Tiktokista ja Instagramista, jonne hän kuvaa itsekin usein kokkausvideoita.

”Some on täynnä täydellisiä ruokatilejä, mutta itse haluan tehdä videoita rennolla otteella. Höpöttelen kameralle kokatessani niitä näitä, enkä mieti liikaa, miltä kaikki näyttää. Kun minä laitan ruokaa, niin yleensä sattuu ja tapahtuu. Jos ei muuta, niin keittiössä on kauhea sotku.”

Joel myöntää, että viime vuosina suhde ruoanlaittoon on muuttunut intohimoisemmaksi. Tunnettuja ruokalajeja testatessaan hän aloittaa usein perehtymällä reseptien historiaan ja alkuperäisiin raaka-aineisiin. Pasta carbonaraan Joel pyrkii etsimään sian poskesta tehtyä guancialea, joka on italialainen versio pekonista.

”Olen huomannut, että pitkälle pärjää jo sillä, että opettelee valmistamaan muutamat klassikot hyvin. Esimerkiksi punaviini-, hollandaise- ja bearnaisekastikkeita voi käyttää monipuolisesti eri ruokalajien kanssa.”

Kun reseptit tulevat tutuiksi, Joel uskaltaa myös varioida niitä. Ragukastikkeeseen hän on käyttänyt naudan paistijauhelihan sijasta myös peuran-, hirven- tai jäniksenlihaa.

Perusteellinen ruoanlaitto vie toki aikaa, sen Jollekin on huomannut. Kun kylään on tulossa illallisvieraita, Joel saattaa herätä tekemään valmisteluja jo aikaisin aamulla ja viettää keittiössä koko päivän. Vuorokauden hautuva pataruoka vaatii malttia.

”Janni saattaa välillä todeta, että olisi ehkä kannattanut valita jokin helpompi ruoka. Minulla on paha tapa kasata itselleni liikaa tekemistä, josta seuraa aina jossain vaiheessa hallitsematon kaaos. Se muistuttaa, etten ole mikään Gordon Ramsay, vaan tavallinen amatöörikokki.” 

Pyrin syömään kasviksia ja panostamaan laatuun

Mediumiksi paistettu pihvi on Joelin bravuuri. Lihaksi hän valitsee usein entrecôtea, joka ei vaadi suolan ja pippurin lisäksi seurakseen edes kastiketta.

”Myönnän, että olen taipuvainen tekemään raskasta äijäruokaa. Pyrinkin syömään nykyään lihaa harvemmin ja satsaamaan enemmän laatuun. Äiti muistuttaa aina, että lautaselta on löydyttävä myös jotain vihreää, ja siitä yritän pitää kiinni.”

Ruokaharrastuksen syveneminen näkyy myös keittiövälineissä, joihin Joel on viime aikoina investoinut. Laadukkaat kokkausveitset ovat nousseet uuteen arvoonsa.

”Ennen koti oli täynnä tylsiä markettiveitsiä, joita säilytin sikin sokin soppakauhojen kanssa eli juuri niin kuin ei suositella.”

Seuraavaksi Joel haluaisi kehittää taitojaan ruoan visuaalisessa esillepanossa ja kattauksessa. Viinintuntemustaankin hän mielellään kasvattaisi: toistaiseksi juomaparituksissa on auttanut Andrew Dornenburgin ja Karen Pagen kirjoittama What to drink with what you eat -viiniopas.

”Pääasiassa olen keskittynyt vanhan maailman viineihin. Ranskalaisilla ja italialaisilla viineillä ei voi yleensä mennä hirveästi pieleen.”

Joelin toivelistalla on joskus pyörähtänyt haave omasta ravintolasta, vaikka ala onkin raskas ja kilpailu kovaa.

”Olen ollut aina enemmän tekijä kuin toimistossa istuja. Yksi hauskimmista kokemuksista oli työskennellä 18-vuotiaana Sipoonrannan kahvilassa. Nautin työstä, vaikka koko ajan olikin hirveä kiire.” 

Katso Joelin luottoresepti Ragù alla bolognese.

Tunnelma tekee ruoastakin parempaa

Joel on huomannut, että kikkailu ruoanlaitossa on usein turhaa. Unohtumattomat makuelämykset syntyvät lopulta yksinkertaisista annoksista, kunhan raaka-aineet ovat laadukkaita. Vieläkin paremmalta ruoka maistuu, jos tunnelma ja seura ovat kohdillaan. Niin kävi viime kesänä Gardajärvellä, jonne Joel ja Janni matkustivat häämatkalle.

”Söimme eräässä ravintolassa upean maistelumenun, johon kuuluivat hummeriraviolit. Janni huomasi, kuinka paljon nautin annoksesta, joten antoi vielä omista ravioleistaan puolet minulle. Se oli todellista rakkautta.”

Syyskuussa vuonna 2026 Joel Harkimo suuntaa elämänsä kovimpaan haasteeseen, jossa ruoka on jätettävä hetkeksi sivurooliin. Joel on jo aloittanut valmistautumisen Golden Globe Raceen, jossa hän aikoo purjehtia pysähtymättä yksin maapallon ympäri. Saman teki vuosina 1986–87 hänen isänsä Hjallis Harkimo.

”Se tulee olemaan fyysisesti ja henkisesti todella vaativa koettelemus, mutta olen unelmoinut yksinpurjehduksesta pitkään ja tiedän, että nyt on oikea aika toteuttaa tämä. Olen vielä nuori, eikä meillä ole lapsia. Ja Jannikin panostaa nyt urheiluun rallikartturina”, Joel pohtii.

Teksti Sanna Wallenius, kuvat Johanna Erjonsalo