Omenalajikkeet esittelyssä – Tutustu omenoihin ja omenaherkkuihin

Omenan satokausi alkaa sydänkesällä, kun kauppoihin saadaan ensimmäiset eurooppalaiset uuden sadon omenat. Suomalaisten lajikkeiden makuun päästään loppukesästä, ja moderneissa varastoissa säilytettyjä kotimaisia omenoita riittää aina keväälle saakka.

Suomessa omenoita viljellään kaupallisesti varsinkin Ahvenanmaalla ja lounaisrannikolla, mutta ammattimaisia tarhoja on myös pohjoisemmassa. Pohjolan ilmasto kypsyttää aromikkaan ja raikkaan happaman sadon, joten sesongin kotimaiset omenat loistavat esimerkiksi leivonnassa. Niitä käytetään enenevissä määrin myös aromikkaisiin käsityösiidereihin.

Ravintoarvoiltaan omena on terveellinen välipala, joka sisältää paljon kuitua. Etenkin kuoressa on runsaasti terveyttä edistäviä flavonoideja, joten kotimaiset, säilöntäaineettomat omenat kannattaa syödä kuorineen. Myös C-vitamiinia on runsaasti. Energiaa omenassa on alle 40 kcal sadassa grammassa, joten omena ei juuri kasvata vyötäröä. Jos omena käytetään leivonnaisiin tai siideriin, vaikutus vyötärönseutuun ei toki ole samaan tapaan positiivinen.

Omenalajikkeet käytännössä – makeat omenat sellaisenaan, hapokkaat myös leivontaan tai ruoanlaittoon

Kotimaiset omenat luokitellaan kesä-, syys- ja talviomenoihin.

Kesäomenat, kuten Valkea Kuulas ja Pirja, ovat makeita, pehmeitä ja suhteellisen vähähappoisia, joten ne maistuvat sellaisenaan herkullisena välipalana.

Myöhemmin kypsyvissä lajikkeissa on usein enemmän hapokkuutta ja napakkuutta, joten ne käyvät erinomaisesti myös omenasta valmistettaviin leivonnaisiin ja ruokiin.

Kaupallisesti viljeltäviä syyslajikkeita ovat esimerkiksi Jaspi, Punainen Melba, Raike, Punainen Kaneli, Samo ja Make, talvilajikkeita taas muun muassa Punainen Atlas, Åkerö, Antonovka, Lobo, Aroma ja Amorosa. Talviomenat ovat parhaimmillaan vasta lyhyen varastoinnin jälkeen, ja ne säilyvät pisimpään.

Kaupallisilla tiloilla viljeltävät kotimaiset omenat ovat kaikki niin maukkaita, että ne maistuvat sellaisenaan. Syys- ja talviomenoissa on kuitenkin lähes aina talouskäyttöön riittävää hapokkuutta, joten niistä saa hyvän omenapiirakan tai -paistoksen. Usein omenat myydään vain kotimaisena omenana, ilman tarkentavaa lajikenimeä.

Uuniomenaksi sopii aromikas lajike, esimerkiksi Punainen Melba tai Antonovka. Maukas omenahillo tai -sose syntyy esimerkiksi Valkeasta kuulaasta, Melbasta, Raikesta tai Antonovkasta. Omenamehuun taas kannattaa usein käyttää hieman raakoja omenoita, sillä etenkään pehmeät kesäomenat eivät sovellu enää kypsinä puristettaviksi.

Tuontilajikkeista hyviä makeita, sellaisenaan syötäviä omenoita ovat esimerkiksi Golden Delicious, Royal Gala ja Pink Lady. Esimerkkejä hapokkaista ja kiinteistä, leivontaan sopivista lajikkeista ovat Granny Smith ja Jonagold.

Herkuttele näillä omenaresepteillä:

• Kotimaiset omenat sopivat herkulliseen peltipiirakkaan.

• Maista myös amerikkalaista omenapiirasta.

• Omenagaletti haastaa perinteisen omenapiirakan.

• Oletko etsinyt taivaallista uuniomenoiden reseptiä?

• Erityisen helppo omenajälkiruoka syntyy jäätelöstä ja pannulla paistetuista omenalohkoista.

• Omenabaklava taittaa sekin makeanhimon.

• Omena käy hienosti myös salaatteihin sekä ruoanlaittoon, kokeile esimerkiksi maukkaita omenaisia siiderisilakoita.

Siiderilajikkeet ovat oma juttunsa

Sellaisenaan syötäväksi sopivien ja ruoanlaittoon käytettävien omenalajikkeiden lisäksi on olemassa vielä kolmas, aivan oma ryhmänsä: siideriin käytettävät omenat.

Euroopan perinteisillä siiderialueilla Länsi-Ranskassa, Luoteis-Espanjan Asturiassa ja Englannissa käytetään erityisiä siiderilajikkeita, joskin Itä-Englannissa mukana saattaa olla myös ruokaomenoita.

Mailla on omat lajikkeensa. Esimerkiksi Ranskan alkuperäluokitelluissa Normandian ja Bretagnen maakuntien omenasiidereissä sallitut lajikkeet ja niiden suhteet on määritelty tarkasti. Euroopan Unioni on luokitellut siideriomenat neljään luokkaan, jotka ovat hapokkaat, hapokkaankarvaat, makeankarvaat ja makeat.

Aidon aromikasta siideriä tehdään myös Suomessa

Suomessa siiderit valmistettiin pitkään teollisista omenamehuista ja tiivisteistä, usein sokeria ja aromeja lisäämällä. Innostus aidon omenaisiin käsityösiidereihin on kuitenkin kasvussa.

Suomalaisen Aidon Siiderin Seuran puheenjohtaja Harri Ahola kertoo, että Suomessa kokeillaan nyt kotimaisten lajikkeiden sopivuutta siideriin. Ahola tuntee asian hyvin, sillä hän viljelee itsekin tilallaan Vihdissä harrastusmielessä noin 50:tä eri lajiketta.

”Yhdistyksemme yhtenä projektina on tutkia, mitkä suomalaiset omenalajikkeet sopivat erityisen hyvin siiderin valmistukseen. Se on tutkimaton alue, vaikka omenamehua on tutkittu kovastikin”, Ahola kertoo.

Hyvässä siideriomenalajikkeessa on sokeria, hapokkuutta, tanniineja ja aromeja

Aholan mukaan hyvässä siideriomenassa on runsaasti sokeria, joka riittää alkoholikäymiseen – lisättyä sokeria ei siksi tarvita. Omena ei kuitenkaan tunnu makealta, sillä siideriomenoissa on runsaasti makeutta taittavaa hapokkuutta. Suomalaisissa omenoissa happoja on joskus turhankin paljon, joten hapokkuuden hallitseminen on yksi siiderinvalmistajan ammattitaidon merkki.

Kolmas siideriomenoiden tärkeä elementti on tanniini eli suuta kiristävä karvas parkkihappo, joka on ruokaomenoissa harvinainen ominaisuus. Kotimaisissa lajikkeissa tanniineja ei usein ole kovinkaan paljoa.

Neljäs eikä suinkaan vähiten tärkeä ominaisuus on runsas aromikkuus. Aidon siiderin valmistuksessa omenan omaa makua halutaan lopputuotteeseen mahdollisimman paljon.

Hyvä siideri valmistetaan useimmiten monen lajikkeen sekoituksena. ”Pohjaksi sopii makea ja aromikas omena, esimerkiksi Jaspi tai Eppulainen, jota voi olla nyrkkisääntönä 70 %. Lisäksi käytetään 25–30 % hapokkaita lajikkeita, kuten Antonovkaa, Linnaa tai Loboa. Jos mahdollista, mukaan voi laittaa tanniinisia lajikkeita, jotka voivat olla esimerkiksi marjaomenoita”, Ahola avaa.

Suomalaisen Aidon Siiderin Seuran tavoitteena on nostaa aidon siiderin tunnettuutta ja näkyvyyttä sekä tukea yrityksiä, jotka valmistavat tuorepuristetusta omenasta siideriä käsityönä, ilman lisättyjä aromeja. Yhdistys myös myöntää kriteerit täyttäville juomille aidon suomalaisen siiderin sertifikaatteja.

Teksti Lasse Pakarinen, kuva iStock